Point jälleen

Tällaisia normaali päiviä vietetään useasti. Tänään juttelin työkaverin kanssa juuri, että jokaisena päivänä, hyvin tavanomaiseltakin tuntuvana päivänä aina tapahtuu jotain, mihin vartioita tarvitaan.

Tänään oman osani hoidin pitämällä naiset pois vessasta ja ohjasin heidät inva- ja lastenhoitohuoneen vessoihin, kun huoltomiehet tekivät korjauksia. Toisessa tapauksessa vartija oli vieressä, kun suoritettiin huoltoa tiloihin, joihin asiattomilta on pääsy kielletty. Hyvin samaan tapaan asioita täällä hoidetaan kuin Suomessakin. Toki itse olen valtioiden toimintaa päässyt seuraamaan Suomessa pääosin lentokentän alueella. Ulkopuolisten henkilöiden työskentelyä vartijat seuraavat. Toki näissäkin on eroja. On asioita, joita Suomessa vartija voisi tehdä itse, mutta täällä niihin pyydetään joku toinen tekijä. Yksinkertaisin asia, mistä minulle sanottiin, on ollut se, kun paperiroskat nostin roskiin. Ne pitää siirtää sivuun pois kulkuväylältä ja siivoojan tehtävä on ottaa ne pois. Kyllä minä niitä välillä vaistomaisesti noukin pois. 😊

Uusia kasvoja tulee vastaan työtä tehdessä. Tutustuu paikallisiin ihmisiin. Tänään huomasin töissä, että paremmin tulen maltalaisten kanssa töissä juttuun kuin muualta tänne muuttaneiden. Eilisessä blogissa mainitsinkin sulautumisesta joukkoon. Tänään sitten erään kaupan työntekijä sanoikin, että tuntuu kuin olisit ollut kauemmin täällä, vaikka olen kolmen viikon aikana satunnaisesti ollut tuolla.

Mietin juuri tänään, että olisi aika ikävä ajatella, että  ensiviikolla pitäisi lähteä Suomeen. Kai se johtuu ajattelutavasta, että olen tullut tänne töihin ja oppimaan uutta. Sitä on kotiutunut helpommin. Asenne ratkaisee todella paljon. Juhlimiset ovat itseltä jääneet vähiin, mutta eiköhän se tästä.