Eilisen ja tämän päivän olen ollut kotona. Tai tänään aikaa vietin Mater Dein päivystyksessä. Jo pari viikkoa sitten alkanut jalkakipu ei ole täysin hellittänyt ja puuttumista turvotuksen kera ollut etureidessä. Tänään olin sitä näyttämässä lääkärille. Nyt alkaa sitten fysioterapia ja loppuviikon olen sairaslomalla. Lepoa normaalien kipulääkkeiden kera.
Olen aiemmin maininnut siitä, että täällä sairaalat ovat turvallisuusalan työtehtävissä korkeimmassa luokituksessa. Tänään sitten viisi tuntia sain yhdellä päivystysosastolla seurata toimintaa. Samalla tuli kiinnitettyä huomiota myös paloturvallisuuteen.
Vartioiden määrä oli lisääntynyt 1,5 viikon takaisesta käynnistä. Itsekkin olin huomion kohteena, koska paikalla sattui olemaan yksi vartija, joka kulkee samalla bussilla ja on nähnyt minut uniformussa. Norjalaisten poikien aiheuttaessa hämmennystä, minua vartijat katsoivat sen näköisenä, että voisinko auttaa. Poliisin tulo paikalle kuitenkin rauhoitti porukan. Vartijoita tosiaan on ja lisäksi poliisi on koko ajan paikalla ja tekivät kierroksia. Turvallisuudesta huolehditaan näkyvällä vartioinnilla. Siihen kiinnitin huomiota, että englannin kielen taito ei ollut mistään parhaasta päästä vartijoilla. Kahden sitä paremmin puhuvan osaksi jäikin sitten ko.alueen vartiointi. Jostain syystä jalkansa loukanneista 1/10 oli paikallisia.
Paloturvallisuudesta... Hiton helppo on ainakin tuolla palomiesten tarkistaa, että mistä hälytys tulee. Toki auttaa myös muun henkilökunnan ohjeistamista ja evakointia. En ole missään muualla nähnyt yhtä selkeää ja helposti luettavaa kaaviota. 😊 Kuvan jätin ottamatta. Pari kertaa olin kyllä aikeissa kysyä, että saanko ottaa. Kyseinen kaavio oli seinällä noin 2×2 metrin kokoisena. Ja käsitti vain kyseisen siipirakennuksen hälyttimet huonekohtaisesti. Toki se minun hälytysjärjestelmien tuijottaminenkin saattoi herättää huomiota. Kameroita kun bongasin ym. 😊
Olen huomannut sen, että kun töissä seuraa ihmisiä, tutustuu erilaisiin järjestelmiin, niin vapaallakin ollessani teen sitä samaa. Välillä käy mielessä, että pitäisikö sanoa. Sen suomalaisen tavan, että pitäköön jokainen huolta omista asioistaan, olen yrittänyt unohtaa. Siihen sain eräältä vanhemmalta rouvalta hyvän ohjeen auttaessani häntä. Auta aina kun voit ikään, ulkonäköön ja sukupuoleen katsomatta. Onneksi onnistui kääntämään englanniksi. Minua kun palvellaan maltaksi, jos en ilmaise ensin olevani muun kielinen. Nyt jopa ymmärtävät huumorilla, kun kysyvät, että maltankielinen, kun vastaan että suomeksi kiitos ja jatkan, että myös englanti ja ruotsi käy.
Täytyy sanoa, että paljon saa ja oppii, kun uskaltaa tulla suomalaisesta mentaliteetista pois. Sitä saa mitä tilaa, pätee hyvin täälläkin, mutta se on positiivisen sävyinen, verrattuna Suomeen.
Näin siis mennään. Huomaan, että vapaa-ajalla teen enemmän turvallisuusalaa koskevia huomioita. Pääsen laajemmasta perspektiivistä katsomaan kuin työtehtävissä. Mielenkiinnolla odotan, kun innostun veneretkiä tekemään, että miten siellä on asiat hoidettu. Onko esim. Gozon lauttojen turvallisuus parantunut sitten viime kerran?
No comments:
Post a Comment