Aika menee vauhdilla

Työviikko takana ja vapaita vietetään jälleen.
Tiistai päivä meni toimistolla normaalisti töitä tehdessä. Koko ajan jotain uutta oppii ja tulee enemmän juteltua ihmisten kanssa. Keskustelua käytiin järjestyksenvalvonnan eroista.

Keskiviikkona oli kansallinen vapaapäivä. Keli oli hieno, ei liian kuuma. Niinpä tuli retkeiltyä ja suunnattua rannalle. Tuli juteltua erään paikallisen kanssa ja porukalla mentiin sitten syömään. Paikallisen tavan mukaan wrapin syönti kestää noin kaksi tuntia. 😊
Illalla alkoikin sitten omasta terveydestä huolehtiminen. Inkkarinahka vaatii enemmän rasvausta ja viilennystä(toki rannalla tunnin välein lisäsin suojaa). Huomattiin kaverin kanssa, että paikallinen pärjää hyvin 20 suojakertoimilla, kun minä valkolaisena käytän 50 ja kärsin korkeintaan tunnin ajan olla auringossa. Suomessa samoilla kertoimilla voin huoletta olla kolme tuntia.

Torstaina olin Baystreetillä taas normaali duunissa. Meillä oli siellä rauhallinen päivä ja hoidin normaaleja vartijan töitä opiskelijarajoituksilla. Päivän aikana alkoi jalka turvota ja jäykistellä. Illalla tuli sitten puhelin soitto Lavinialta seuraavan päivän muuttamisesta toimistopäiväksi.

Perjantai aamuna saattelin Teemun sairaalaan ja samalla päätin näyttää hoitajalle jalkaani. Lääkärin pakeille pääsin ja nivelrikkoon sain lääkityksen. Lepoa ja treenausta ohjeena. Ei edes tukisidettä laittaneet.
Sairaalassa turvallisuus on täällä korkeampi kuin lentokentillä. Joka ovella sairaalan sisäpuolella on vartija(-t) ja papereista tarkastetaan mihin on menossa. Lisäksi jo ilmottautumisen yhteydessä meidän passit ja tiedot poliisi tarkasti omalta koneelta. Toisaalta täällä tuon vartijoiden määrän selittää se, että täällä ei ole käytössä automaattista kulunvalvontajärjestelmää, joka rajoittaisi liikkumista. Valvonta hoidetaan kameroiden ja henkilöstön avulla.

Tähän paikalliseen kulttuuriin kiinni päästessäni olen huomannut, että maltalaiset pitävät omaa kansaansa ystävällisinä, rehellisinä ja luotettavina, joten ei ole ongelmia turvallisuuden kannalta. Näin suomalaisesta näkökulmasta katsottuna täällä on kriminaaleja aivan samalla tavalla kuin muuallakin. Asiat, mitä koetaan kulttuuriin kuuluvaksi, ei nähdä rikoksina paikallisten tekemänä, mutta ulkomaalaisten tekemänä kyllä. Toki ymmärtää, että on kyse saarivaltiosta, johon kaikki on tullut ulkopuolelta (asukkaatkin suurimmaksi osaksi).

Tässä mietinkin sitä rekisteröitymisen tekemistä, sillä viranomaisilla on tieto täällä olostani. Tähän saakka ei ole mitään ongelmia ollut. Käyn ensiviikolla maahanmuuttovirastosta asian vielä varmistamassa.

Toimistotöissä vietin perjantaina loppupäivän. Palkanmaksupäivän lähestyessä teen niihin liittyviä asioita. Illalla alkoi jalkaan osittain tuntokin palaamaan, kiitos kipulääkityksen.