Toimistopäivistä

Keskiviikosta perjantaihin työskentelin toimistolla. Uusien asioiden oppimista joka päivä. Erilaisia töitä tietokoneen parissa ja siinä sivussa asiakaspalvelua. Olen rohkaissut itseni niin, että ei enää hirvitä puhelimeen vastaaminen. En nyt ehkä helpointa reittiä saa asioita selvitettyä, mutta nostan hattua itselleni, että puhelimen pirahdus ei nosta sykettä enää. 😊

Normaali toimistotyöskentelyn ohessa tällä viikolla tajusin, että kokonaisuus on pikkuhiljaa hahmottunut ja olen sisäistänyt asioita, joten ei tarvitse aina miettiä, mitä on tekemässä. Omaksi iloksi huomasin, että kun työskentelen ilman muita suomalaisia, niin englannin kielitaito kehittyy huikeaa vauhtia. 

Kiitoksia tuli tällä viikolla siitä, että olen nopea oppimaan asioita. Kyllä minä vieläkin varmistan, jos hiukkaakaan epäröin asioiden kanssa. Sitä uskaltautuu välillä jopa keskustelemaan siitä, että tämän asian voisin tehdä toisin. Omat työskentelytavat ovat selkeät ja organisointikykyä löytyy. Enää ei pienet keskeytykset sekoita päätä. Voivat jopa selkeyttää meneillään olevaa työtä.

Mitä tällä viikolla myös olen huomannut, niin Suomessa selkeämmin ja yksinkertaisemmin hoituu byrokratian kiemurat. Ehkä täälläkin sitten, kun saavat sähköverkon, internetyhteydet ja puhelinverkon toimimaan moitteettomasti. Se vaatii jonkin verran aikaa ja täkäläisille ajattelutavan muutosta huomisesta tähän hetkeen. Toki täkäläisen kulttuurin ansiosta itse olen oppinut olemaan stressaamatta. 

Viimeiset kaksi viikkoa edessä. Tuntuu liian lyhyeltä tämä aika mitä täällä on viettänyt. Saman verran ehdin Suomessa opintojen parissa viettää aikaa ennen tänne lähtöä ja se tuntuu nyt pidemmältä ajalta.