Tässä mennyt muutama päivä taas. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä olin Pointilla. Vuoron alussa kauppakeskus oli vielä auki, joten vilinää ja vilskettä riitti. Heti alussa työkaverit valistivat suomalais- ja ruotsalais asiakkaista. Ensimmäisten kahden tunnin (aloitin hiukan etuajassa) aikana suomea tuli pääosin käytettyä. Kiitosta tuli ja kysyivät heti, että onko tämä jokapäiväistä. Itsellekin helpompi kotimaista käyttää, kun sitä kuulee puhuttavan.
On tullut eteen tilanteita, joissa on pitänyt pitää naama peruslukemilla ja käyttää vain englantia. Jostain kumman syystä ruotsalaiset eivät pidä siitä, että heitä palvellaan omalla kielellä täällä. Ehkä tajuavat, että eivät ole yksin.
Työyön kuvaaminen yksinkertaisesti on piirivartiointitehtävä kävellen. Rakennuksen ulkokisat on n.2km:n lenkki, vaikka hissejä pääsee käyttämään useampaan otteeseen. Sisäkierros hiukan lyhyempi. Joten kilometrejä kertyi huomaamatta.
Alkuillasta tehtiin sulkukierto ja sen jälkeen tarkastuskierroksia. Ja kyllä... Tägejä vaikka muille jakaa. Kahden viimeisen kierron aikana tein itse leimaukset ja en enää ihmettele miksi pojat välillä hieroo ranteitaan.
Hiljaisuus ja siivoojien äänet olivat seurana.
Maanantaina aloitin taas toimistolla. Hyvin kiireisen aamupäivän jälkeen ruokatauko oli myös hengähdystauko. Toimistolla on myös maltalainen kesätyöntekijä, jota välillä opastan. 😊 Kyllä se opastus onnistuu, kun toinen on taitava lukemaan puolesta sanasta. 😂
Toimiston arjessa on hyvin päässyt kärryille maltalaisesta työkulttuurista ja -moraalista. Nyt kesän aikana se on oikein korostunut. On yhden päivän tai viikon työntekijöitä... Toisaalta työnantajalle helpotus, toisaalta stressitekijä. Valituksen syy voi olla sekin, että työasu ei istu päälle. 🙄
Tänään oli Lavinian kanssa puhetta taas siitä, että mikä on sopiva aika ulkomaan vaihdolle. Oltiin samaa mieltä, että opiskelija saa enemmän irti pidemmän harjoittelun aikana. Tätä omaa jaksoa kun mietin, niin kahden ensimmäisen kuukauden aikana sisäistin vain pintapuolisesti asioita ja mietin, että miksi näin toimitaan. Sen jälkeen kokonaiskuva on kasvanut ja on päässyt näkemään, kokemaan, asioita syvemmin. Lukijoille kerrottakoon, että en ole se hitaamman lajin oppija, joten tämä kahden kulttuurin sekoitus täällä, maustettuna kymmenillä muilla, ei ole se helpoin paikka lähteä opiskelemaan kansainvälistä turvallisuustoimintaa. Vieläkään en ole kaikkea nähnyt, mutta katsotaan nyt opinnot loppuun siellä Suomen päässä. Vielä ei ole paluulippua tännepäin. 😀
No comments:
Post a Comment